Savuavat rauniot
Sata kertaa sata ukkosta
Tuhat kertaa tuhat tulta
Tuulien tuuli – tuulien tiellä
Leivon laulu
Sata kertaa sata
Pakkasen pirskaus
Pellervo
Lammen laina

20.10.2020 Näin vision: tuhansien vuosien muutosvaiheet, jääkaudet, kivien liikkeet, tyhjyys, rauha. Maailmanpuu nousi, kivi siirtyi. Maailmanpuu ulottui kaikkialle, sen latvasta säteili valoa koko maailmaan. Samalla lausuin tuon runon.

Maailmanpuu on yksi nimitys ikiaikaiselle vertauskuvalle maailmasta, maailman rakenteesta ja ihmisestä tässä maailmankaikkeudessa, universumissa. Maailmanpuu tuli minun ajatuksiini tuollaisella ”rytinällä” ja ajassa, jolloin maailmankirjat olivat niin sanotusti sekaisin oikein kunnolla. Liitän Maailmanpuun symboliikan varsinkin tuon runon kautta siihen, että nyt meillä tosiaan on muutosten aika.

Maailmanpuun näen symboloivan osaltaan ihmistä. Meillä ihmisillä on juuret maassa ja samalla kurkotamme -tai voimme kurkottaa- taivaaseen ja muihin ulottuvuuksiin. Olemme tässä taivaan ja maan välissä, kuitenkaan emme ole lopulta kotoisin kummastakaan.

Meidän täytyy tässä ajassa nimenomaan kurkotella ylös mielemme korkeuksiin ja meidän täytyy juurtua alas itseemme, jotta tunnemme oman tietomme, oman viisautemme. Meissä kaikissa on sisällä alkuperäisestä siemenestä sykkivä koodaus. Kun muistamme samalla sen, että olemme luontaisesti aina kytköksissä toisiimme, voimme (alkaa) luottaa siihen, että voimme löytää harmoniaa sisällämmekin olevaan kaaokseen. Luottamus yhteyteen on nyt tärkeämpää kuin koskaan, kun maailma on vääjäämättömässä muutoksessa ja saamme rakentaa uutta maailmaa.

Toivon, että me kaikki voisimme kokea olevamme yhteydessä kaikkeuteen ja juuriimme, jotta voimme ilmentää upeaa sisintämme ja näyttäytyä maailmassa juuri sellaisina kuin olemme, upeina yksilöinä luomassa yhteistä maailmaamme. Olla se Maailmanpuu, jota ei maailman myllerrykset revi juuriltaan ja voisi vain nauttia upean latvuston heilahtelusta Kosmoksessa. Meillä on mahdollisuus valita.